Etsivä löytää... Niinhän sitä sanotaan. Tämä ei kuitenkaan päde ihan kaikkeen. Kun etsin jotakin - sanotaan vaikkapa kotiavaimia - niin ne löytää todennäköisesti joku muu etsimisoperaatioon osallistuneista. Jopa suloinen, kompakti pikku kaksiomme muuttuu tuolloin heinäsuovaksi, josta neuloja - eli tässä tapauksessa avaimia - on minun turha edes yrittää bongata kuin puhtaalla tuurilla. Ja kyllä, olen yrittänyt lisätä avainten huomioimista helpottaakseni useita kirkkaan värisiä, suuria avaimenperiä... turhaan.
Avaimet ovat vain yksi esimerkki elämän tärkeistä asioista, jotka löytyvät parhaiten tuurilla - ei etsimällä. Oman kokemukseni perusteella esim. rakkauden löytää juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa - eli juuri silloin kun sitä vähiten etsii. Muistan vielä kirkkaasti sinkkuajat, kun pyörittiin tyttöjen kanssa baareissa, ravintoloissa, seurapiiritapahtumissa ja ties missä kissanristiäisissä etsien sitä elämän suurta rakkautta. Tuolloin kukaan vastaantulevista ei täyttänyt kriteereitä ja kunnon miehet tuntuivat olevan vain keksittyjä fantasiahahmoja. Jossain vaiheessa vain lopetin etsimisen.
Sitten työt veivät kiertueelle ympäri Suomen. Paitsi kukkurasylillinen ihania, vauhdikkaan bikinishow'n ja välkkyvien salamavalojen tähdittämiä, ystävämme Jägermeisterin makuisia muistoja (kiitos ihanaiset naiset! ❤ ), jäi kiertueelta taskuun jotakin muutakin - elämäni rakkaus. Alun Julia&Romeo -asetelmasta kun päästiin, aloitimme yhteisen elämän.
Eilen tulikin jo kuluneeksi puoli vuotta onnellista yhdessä asumista. En voi sanoa muuta, kuin että rakastan avomiestäni yli kaiken - ja joka päivä enemmän! :D Aika on lentänyt kuin siivillä. Tällaista onnellisuutta sitä toivoisi jokaisen kohdalle osuvan. Kun sen toisen läsnäolo vain loksauttaa palapelin palaset kohdalleen, kun ihaninta maailmassa on olla sen toisen lähellä, kun haluaa kuunnella sen toisen ääntä puhelimessa vain hetki sen jälkeen kun toinen on lähtenyt ovesta... Tiedän nyt miltä rakkauden löytäminen tuntuu. Ja ne avaimet? Niitä etsin edelleen harva se päivä.
tiistai 22. joulukuuta 2009
maanantai 2. marraskuuta 2009
UUTTA & IHMEELLISTÄ.
Huh. Olo on kuin Liisalla ihmemaassa. Nyt se on ohi: MUUTTO. Tuo mitä ahdistavin ja ärsyttävin asia, jota tulen välttelemään tässä ainakin useamman vuoden tästä eteenpäin. Jos lasketaan oikein, tämä on kolmas muuttoni vuoden sisällä. Kieltämättä väsymykseni muuttolaatikoiden kantamiseen alkoi näkyä muutosvastarintana tässä viimeisimmän muuton yhteydessä, mutta onneks oli paljon ihania ihmisiä auttamassa ❤
Muutos on hyvästä - siitä seuraa aina jotakin parempaa. Ehkä oli ihan hyväkin asia vaihtaa maisemaa, ja karistella muutama asia pois päiväjärjestyksestä. Vaikka kyseessä on vain asuinympäristön vaihdos, tuntuu se silti ihanan freeshiltä, 37 neliön suuruiselta, uudelta alulta. Rempattiin myös kämppää siihen malliin, että saa luvan näyttää hyvältä: uusittiin lattiat koko kämppään - musta kivilaminaatti olohuoneeseen ja musta kivimuovimatto eteiseen, keittiöön ja ns. minihuoneeseen. Maalia kului myös, mutta sen näätte sitten, kun tulette meidän uutta kotia henkilökohtaisesti katsastamaan :)
Muutos on hyvästä - siitä seuraa aina jotakin parempaa. Ehkä oli ihan hyväkin asia vaihtaa maisemaa, ja karistella muutama asia pois päiväjärjestyksestä. Vaikka kyseessä on vain asuinympäristön vaihdos, tuntuu se silti ihanan freeshiltä, 37 neliön suuruiselta, uudelta alulta. Rempattiin myös kämppää siihen malliin, että saa luvan näyttää hyvältä: uusittiin lattiat koko kämppään - musta kivilaminaatti olohuoneeseen ja musta kivimuovimatto eteiseen, keittiöön ja ns. minihuoneeseen. Maalia kului myös, mutta sen näätte sitten, kun tulette meidän uutta kotia henkilökohtaisesti katsastamaan :)
suloinen Betsey Johnson -mallisto
perjantai 30. lokakuuta 2009
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
CHANEL FALL RTW 2OO9.
LACE&LEATHER comeback. Melkein vuosi pääsi pyörähtämään kun pidin blogia hiatuksella ja touhusin niin paljon kaikkea muuta, ettei yksinkertaisesti vain aika riittänyt. Sorry about that.
Valehtelisin, jos väittäisin käyneeni jo aamulenkillä Naomin kanssa, sillä pelkkä vilkaisu sälekaihtimien välistä kolean harmaaseen lokakuun aamuun, riittää pitämään minut vielä hetken mustalla nahkasohvalla, valkoisen lämpimän fleecehuovan suojissa. Siellä sataa - ei mikään ihme Suomen lokakuussa...? Miksi sitten innostuin kirjoittamaan blogiani uudelleen juuri nyt, keskellä mustansävyistä syksyä? Mikä sen parempi sadeiltojen viete ;) Chanelin pääsuunnittelija Karl Lagerfeldilta ei voi odottaa syksyksi kuin jälleen kerran upeita kokonaisuuksia. Nuo Lagerfeld tavaramerkiksi nousseet valkoiset ranneröyhelöt on ainakin teetettävä syksyä kohden ;)
Valehtelisin, jos väittäisin käyneeni jo aamulenkillä Naomin kanssa, sillä pelkkä vilkaisu sälekaihtimien välistä kolean harmaaseen lokakuun aamuun, riittää pitämään minut vielä hetken mustalla nahkasohvalla, valkoisen lämpimän fleecehuovan suojissa. Siellä sataa - ei mikään ihme Suomen lokakuussa...? Miksi sitten innostuin kirjoittamaan blogiani uudelleen juuri nyt, keskellä mustansävyistä syksyä? Mikä sen parempi sadeiltojen viete ;) Chanelin pääsuunnittelija Karl Lagerfeldilta ei voi odottaa syksyksi kuin jälleen kerran upeita kokonaisuuksia. Nuo Lagerfeld tavaramerkiksi nousseet valkoiset ranneröyhelöt on ainakin teetettävä syksyä kohden ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)