tiistai 22. joulukuuta 2009

NEITI EI-ENÄÄ-ETSIVÄ.

Etsivä löytää... Niinhän sitä sanotaan. Tämä ei kuitenkaan päde ihan kaikkeen. Kun etsin jotakin - sanotaan vaikkapa kotiavaimia - niin ne löytää todennäköisesti joku muu etsimisoperaatioon osallistuneista. Jopa suloinen, kompakti pikku kaksiomme muuttuu tuolloin heinäsuovaksi, josta neuloja - eli tässä tapauksessa avaimia - on minun turha edes yrittää bongata kuin puhtaalla tuurilla. Ja kyllä, olen yrittänyt lisätä avainten huomioimista helpottaakseni useita kirkkaan värisiä, suuria avaimenperiä... turhaan.

Avaimet ovat vain yksi esimerkki elämän tärkeistä asioista, jotka löytyvät parhaiten tuurilla - ei etsimällä. Oman kokemukseni perusteella esim. rakkauden löytää juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa - eli juuri silloin kun sitä vähiten etsii. Muistan vielä kirkkaasti sinkkuajat, kun pyörittiin tyttöjen kanssa baareissa, ravintoloissa, seurapiiritapahtumissa ja ties missä kissanristiäisissä etsien sitä elämän suurta rakkautta. Tuolloin kukaan vastaantulevista ei täyttänyt kriteereitä ja kunnon miehet tuntuivat olevan vain keksittyjä fantasiahahmoja. Jossain vaiheessa vain lopetin etsimisen.

Sitten työt veivät kiertueelle ympäri Suomen. Paitsi kukkurasylillinen ihania, vauhdikkaan bikinishow'n ja välkkyvien salamavalojen tähdittämiä, ystävämme Jägermeisterin makuisia muistoja (kiitos ihanaiset naiset! ❤ ), jäi kiertueelta taskuun jotakin muutakin - elämäni rakkaus. Alun Julia&Romeo -asetelmasta kun päästiin, aloitimme yhteisen elämän.

Eilen tulikin jo kuluneeksi puoli vuotta onnellista yhdessä asumista. En voi sanoa muuta, kuin että rakastan avomiestäni yli kaiken - ja joka päivä enemmän! :D Aika on lentänyt kuin siivillä. Tällaista onnellisuutta sitä toivoisi jokaisen kohdalle osuvan. Kun sen toisen läsnäolo vain loksauttaa palapelin palaset kohdalleen, kun ihaninta maailmassa on olla sen toisen lähellä, kun haluaa kuunnella sen toisen ääntä puhelimessa vain hetki sen jälkeen kun toinen on lähtenyt ovesta... Tiedän nyt miltä rakkauden löytäminen tuntuu. Ja ne avaimet? Niitä etsin edelleen harva se päivä.